28.2.2022
Suunnittelija ajattelee ensin veneen käyttäjää
Mitä yhteistä on nykyisissä Buster-alumiiniveneissä ja lähes 40 vuotta sitten suunnitellussa legendaarisessa Buster RS:ssä?
Busterin tehtaan lattialla on rinnakkain kaksi Pohjoismaiden suosituimpiin moottoriveneisiin kuuluvaa alumiinivenettä: vuonna 1985 suunniteltu Buster RS ja sen seuraajaksi reilut kymmenen vuotta myöhemmin syntynyt Buster M.
Buster M on sittemmin uudistettu jo moneen kertaan ja nyt Ähtäristä valmistuu viidennen sukupolven malleja. Buster RS:n valmistus taas loppui jo 25 vuotta sitten, mutta veneet ovat yhä käytettyjen markkinoilla arvostettuja ja kysyttyjä.
Tunnistaako kahta aivan eri vuosikymmenen venettä lähisukulaisiksi? Yhteistä on tietysti alumiinirakenne ja uppoamattomuus. Jotain samaa olemuksessa on, vaikka koko veneen takaosan suojaisaksi tilaksi rajaavat tuplapulpetit tekevätkin uudesta Buster M2:sta kovin erilaisen verrattuna yhdellä pulpetilla ja pienehköllä tuulilasilla varustettuun RS:ään.
”Meillä on aina sanottu, että vene pitää tunnistaa hämärässäkin Busteriksi”, Busterin tuotantopäällikkö Kimmo Multaniemi kommentoi.
Alumiiniveneiden yksityiskohtia tutkivat Multaniemen kanssa vuonna 2015 Busterin tuotekehitystiimiin liittynyt venesuunnittelija Aleksi Juusti sekä jo 20 vuotta sitten eläkkeelle jäänyt pääsuunnittelija Antti Hietaharju. Buster RS:n ja myös sen seuraajan Buster M:n suunnittelun lähtökohdat ovat Hietaharjulla hyvin muistissa.
”RS oli erittäin mahtava vene, sitä tehtiinkin pitkä sarja. Vene oli kevyt, sitä pystyi vetämään pienellä autolla ja yksi henkilö sai sen veteen ja vedestä ylös. Silti sillä kuljetti viisi-kuusi henkeä”, Hietaharju luettelee.
Buster RS tosiaan oli aikanaan luokassaan ylivoimaisen hyvä tuote ja antoi myös ostajien mielestä hyvin vastinetta rahalle, sillä veneitä myytiin Pohjoismaissa noin 30 000 kappaletta. Elinkaaren aikana veneeseen tehtiin lukuisia pieniä muutoksia – Antti Hietaharju tunnistaa 1990-luvun puolivälin mallista muun muassa peräkaiteen, joita ei varhaisimmissa vuosimalleissa ollut.
Hyvistä ominaisuuksista huolimatta suunnittelijat tiesivät, että RS oli märkä ja kova ajettava – tylpän keulan kohdatessa aallokon vettä roiskahti ensin eteen ja sitten veneen sisälle.
”Siihen ominaisuuteen haluttiin muutos, joten Buster M:n keulakaarevuutta muutettiin ja pohjasta tehtiin muuttuvakulmainen. Samalla veneestä haluttiin itsetyhjenevä, joten siitä tuli aiempaa mallia korkeampi”, Hietaharju kertoo.
Suunnittelijan ja tuotannon työkalut ovat muuttuneet
Suunnittelijan työpöytä on 2020-luvulla kovin erilainen kuin kolme vuosikymmentä aikaisemmin. Tietokonemallinnuksella sekä virtuaalitodellisuudella päästään hahmottelemaan uuden veneen ilmettä jo varhaisessa vaiheessa hyvin luonnollisen näköisenä. Virtausmallinnus auttaa rungon suunnittelussa, kun taas kantavien rakenteiden laskennassa ja optimoinnissa käytetään FEM-ohjelmistoja (finite element method) sekä alan asiantuntijoita. Veneiden kuormankantokyky tarkastetaan lisäksi huolellisesti runkosuunnitteluvaiheessa.
Myös tuotannossa on hienostuneita työkaluja, jollaisista ei osattu 20 vuotta sitten haaveillakaan. Luokkahitsareiden tärkeimmät välineet ovat Kempin kehittyneet X8 MIG-hitsauskoneet, ja Yaskawan hitsausrobotti auttaa perälautojen ja tankkien kokoonpanossa.
Merkittävä osa työstä on kuitenkin yhä kirjaimellisesti suunnittelijan hyppysissä. Veneen muodot eivät synny yksin tietokoneella.
”Vaikka hienoja tietokoneohjelmistoja on käytössä, on suunnittelijan määriteltävä esimerkiksi veneen perusrunkomuoto jo alussa tarkoin. Tätä aletaan työstämään ja analysoimaan tarkemmin virtausmalleilla. Näin päästään hyvään lopputulokseen mahdollisimman vähillä tarkastuskierroksilla. Nykyisetkin runkomuodot perustuvat usein hyväksi todettuihin malleihin, jotka on suunniteltu jo paljon ennen kuin nykyaikaista virtausmallinnusta oli käytössä. Niistä on vain tehty entistä parempia uuden teknologian avulla”, Aleksi Juusti kertoo.
”Hyvällä suunnittelijalla on tuntumaa ajokäytökseen jo veneen linjoja piirrettäessä. Kun esimerkiksi Buster Magnumin ja Buster XL:n kallistumista kurveissa haluttiin vähentää, muokattiin seuraavan mallin pallelinjaa jo suunnitteluvaiheessa”, Hietaharju havainnollistaa.
Tavoitteena turvallinen veneilykokemus
Tuotekehitysjohtaja Kalle Kanerva korostaa, että Busterin suunnittelijoille aivan keskeinen tavoite on turvallinen veneilykokemus. Veneet tehdään erilaisille mökkiläisille, kalastajille ja veneretkeilijöille, joista jokaisen pitää pystyä liikkumaan omalla veneellään turvallisesti monenlaisessa kelissä.
”Vakaus ja kelluvuus ovat asioita, joita ei jätetä arvailun varaan. Vaikka vene periaatteessa toimisi pykälän isommallakin koneella, se voi tietyissä olosuhteissa olla suurella koneteholla arvaamaton”, Kanerva sanoo.
Tämän vuoksi uusilla malleilla ajetaan 100–200 tuntia testejä vaihtelevissa sää- ja aallokko-olosuhteissa. Vaikka haluttu moottorin teholuokka on tiedossa jo suunnitteluvaiheessa, niin veneet testataan myös pykälää suuremmilla koneilla. Suurinta konetehoa ei lopulta määrää perälaudan kesto, vaan veneen käyttötarkoitus ja pyrkimys hyviin ja johdonmukaisiin ajo-ominaisuuksiin.
Erityisen tärkeää testaaminen on nopeilla veneillä. Työ on määrätietoista: kaikilla veneillä käydään läpi samanlainen testiohjelma, jossa tarkkaillaan veneen käytöstä ja ajo-ominaisuuksia järjestelmällisesti.
Veneiden vaatimukset esimerkiksi kuorman kestosta ovat kasvaneet. Samalla moottoritehot ovat nousseet ja asiakkaat vaativat yhä enemmän ajokäytökseltä.
”Veneiden tulee olla helppoja ja ennen kaikkea turvallisia käyttää halutuissa olosuhteissa. Viime vuosina uutena asiana on tullut yhdessä Yamahan kanssa tehtävä hyvä yhteistyö. Tästä on ollut apua esimerkiksi moottoritilojen suunnittelussa sekä parhaan ajokäytöksen kehityksessä. Nyt saamme suunniteltua kokonaisuuden, joka toimii parhaiten Yamaha -moottoreiden kanssa”, Aleksi Juusti kertoo.
