Kello-vene oli varhainen Busterin edeltäjä

Suomalainen alumiinivene syntyi Tuusulan Kellokoskella ja esiteltiin Helsingin teknillisillä messuilla syksyllä 1955. Pientä, vain kolmemetristä Kello 1 -venettä valmistettiin seuraavana vuonna jo 800 kappaletta.

Alumiinin käyttö oli  Kellokosken tehtaiden patruunan, maineikkaan Torsten ”Totti" Carlanderin pojan Per-Håkan Carlanderin ajatus. Hän oli tutustunut maailmalla "kevytmetalliveneiden" valmistukseen ja ideoi Suomen oloihin sopiva malleja.

Kello-mallisto kasvoi nopeasti ja laajempaan tuotantoon pääsi kuusi venemallia. Suurin niistä oli liki viisimetrinen tuulilasivene Kello Surf, jossa saattoi käyttää 40 hevosvoiman perämoottoria. Lähes puolet Kelloista vietiin ulkomaille.

Edelläkävijä turvallisuudessa

Tyypillisiä Kello-veneiden tunnusmerkkejä olivat alumiinirakenteen lisäksi sininen kylkiviiva ja tummanruskeasta mahongista valmistetut puuosat. Kello oli materiaalitekniikan lisäksi edelläkävijä myös turvallisuudessa: jo ensimmäiset alumiiniveneet olivat uppoamattomia. Tuhtojen alle oli varhaisissa veneissä sijoitettu umpinaisiksi hitsatut alumiiniputket, joista valmistettiin myös maitotonkkia.

Kellokosken Tehdas Oy siirtyi vuonna 1963 Fiskarsin omistukseen. Venetuotanto jatkui ensin Tuusulassa, mutta siirrettiin 1970-luvun puolivälissä Inhan tehtaille Ähtäriin.

Ähtärissä ryhdyttiin suunnittelemaan aivan uutta alumiinivenemallistoa ja ensimmäiset Buster-veneet valmistuivat 1976. Vaikka osaaminen ja tuotantotekniikka kehittyivät ja mallisto laajeni, säilyi Carlandereiden alkuperäinen filosofia läpi vuosikymmenten: hyvä vene on turvallinen, kestävä ja huoleton.

Historiallisista Kello-veneistä kerää tietoutta Me Kellokoskelaiset ry. Vanhojen Kellojen omistajat voivat liittyä yhdistyksen ylläpitämään Kelloveneklubiin.